Vanha Pappila

Vanha pappila on Kuopion vanhin säilynyt rakennus. Sen hirsirunko valmistui vuonna 1776, samoihin aikoihin kun Kuopio sai kaupunkioikeudet. Alun perin talo rakennettiin lääninhallituksen virkamiesten virka-asunnoksi, ja se on nähnyt yli kahden vuosisadan ajan kaupungin kasvun, muutoksen ja arjen kerrostumat.

Pappilana rakennus palveli 1900-luvun alkuvuosikymmenistä vuoteen 2005 saakka, ja se on yksi ensimmäisiä rakennussuojelulailla suojeltuja kohteita Suomessa. Arkkitehtonisesti pappila edustaa klassista puuarkkitehtuuria, joka on muotoutunut vuosisatojen kuluessa. Ikkunoita, kuisteja ja sisätiloja on muutettu ajan tarpeisiin sopiviksi, mutta talon historiallinen mittakaava ja alkuperäinen tunnelma ovat säilyneet.

Kaakeliuunit, leveät lattialankut ja vanha pohjaratkaisu muistuttavat ajasta, jolloin Kuopio oli vasta rakentumassa ympärilleen. Rakennusta on korjattu ja ylläpidetty pitkäjänteisesti, ja siten se on säilynyt sekä suojelukohteena että toimivana arjen tilana.

Nykyisin Vanha pappila on yhteisen seurakuntatyön aktiivisessa käytössä. Se toimii turvallisena ja matalan kynnyksen kohtaamispaikkana, jonka ovista kulkee vuosittain suuri joukko lapsia, nuoria ja työikäisiä. Pappilassa kokoontuvat mm. oppilaitosten ryhmät, erityiskoulujen oppilaat, nuoret aikuiset, erilaisissa elämän kriiseissä olevat ryhmät sekä erilaiset vammaistyön ryhmät. Talo tarjoaa rauhallisen ja kodinomaisen ympäristön, jossa voi pysähtyä, keskustella, oppia ja tulla kohdatuksi. Tätä kirkon perustehtävää toteuttavat myös tiloissa iltaisin toimivat Kirkon keskusteluavun vapaaehtoiset.

Vanha pappila on paikka, jossa mennyt ja nykyinen elävät rinnakkain. Haluamme kunnioittaa sitä niin, että se ei ole museo, vaan elävä ja hengittävä talo, jossa historia antaa arvokkuutta ja läsnäolo luo merkitystä. Rakennus on osa Kuopion identiteettiä – ja samalla tila, joka tänään palvelee niitä, jotka tarvitsevat tukea, yhteyttä ja lämminhenkisen paikan olla yhdessä.